Edellisen osan voit lukea täältä. Metodejahan on neljää erilaista, ja tänään käymme niistä toisen puolikkaan. Tänään ovat vuorossa suorassa kosketuksessa paistoastiaan olevat.

 
 

Korkealla lämmöllä kypsennys


Tällöin lämpötila on yli 145°C. Jos kypsennettävälle raaka-aineelle on tarve saada paistopinta, eli ruskistus, paistoastian tulee kestää korkeita kuumuuksia.Samoin paistinpannun lämmönjohtamiskyvyt tulisi olla hyvät, jotta pannu kuumenee nopeasti riittävän kuumaksi.


Keraamisissa ja teflon -pinnotteissa ongelmana on, että ne ovat oikeastaan eristeitä ja siten huonoja lämmönjohtajia. Toisena ongelmana on teflonin sulamis- ja vaurioitumislämpötila. Kaikki pinnoitteet vaurioituvat pysyvästi jo reilussa 200 asteessa, ja ne sulavat lopullisesti vähän yli 300 asteen lämmössä.

 

Siksi suosimme ruskistusta vaativassa ruuanlaitossa seuraavia vaihtoehtoja: Hiiliteräspannuvalurautapannukuparipannu.


Näissä kaikissa lämmönjohtamisominaisuudet ovat erittäin hyvät verrattuna teflonilla tai keramiikalla pinnoitettuihin pannuihin.

 
 

Matalalla lämmöllä kypsennys


Tällöin lämpötila on alle 145°C. Jos ruuan kypsennyksessä ei halua paistopintaa tai ruoka on vain uudelleenlämmityksessä, pannulla ei ole niin paljon merkitystä kuin korkeissa lämpötiloissa. Matalan lämmön kypsennyksessä erilaiset pinnoitetut pannut – teflon ja keraaminen – ovat erittäin hyvä vaihtoehto.


Esimerkiksi omelettiin et halua paistopintaa! Tällöin hyvä teflonpannu toimiva vaihtoehto. Tosin tällöinkin kannattaa valita pannu alumiinirungolla, jotta lämmönjohto olisi niin hyvä kuin vain voi olla mahdollista pinnoitetulle pannulle.


kohdassa jo totesin pinnoitteiden olevan eristeitä, ja sen vuoksi ne ehkäisevät tehokkaasti pannun kuumenemista. Tämä pakottaa käyttämään levyä paljon kuumemmalla kuin mitä se olisi ollut hiiliteräspannulla.

 
 
 
 

Yhteenveto


Hiiliteräspannut: kaikkeen paistamiseen ja erityisesti ruokiin, joissa halutaan hyvä paistopinta ruualle.


Valurautapannut ja -padat: kaikkeen paistamiseen, samoin kuin hiiliteräspannukin. Valuraudassa kannattaa huomioida sen huokoinen materiaali, joka voi imeä makua ruuasta. Maut voivat hiukan sekoittua peräkkäisten raaka-aineiden valmistuksessa. Valurautapannu on myös raskaampi, kuin hiiliteräspannu.


Kuparipannut: Tarkkuutta vaativaan ruuanlaittoon. Näillä voi tehdä käytännössä melkein mitä vaan. Vaatii vähän enemmän rasvaa paistettaessa, koska näihin ei muodostu niin tehokkaasti tarttumattomuuspintaa, kuten esimerkiksi hiiliteräspannussa.


Ruostumattomasta teräksestä, ilman alumiiniydintä, valmistetut pannut: Pannuja ei suositella mihinkään ruoanlaittoon, johtuen niiden huonoista ominaisuuksista lämmön johtumisen sekä tarttumattomuuden osalta. Rosterikattilaa – ilman alumiiniydintä – voidaan käyttää esimerkiksi perunoiden keittoon tai muuhun keittämällä kypsennettävään ruokaan missä neste pidetään kiehuvana pitkään.


Pinnoitetut pannut: Ruoan lämmittämiseen, kun raaka-aineen väriä ei haluta muuttaa (ruskistaa). soveltuu erinomaisesti esimerkiksi munakaspannuksi.

 
Lue myös